Valmista

Tämä Julian villapusero valmistui juuri. Se tehtiin kyllä kertaalleen jo viime kevättalvella, mutta osoittautui liian lyhyeksi ja lyhythihaiseksi. Julia näki yhden jämälankakerän, jonka väristä hän tykkäsi, ja olisi halunnut siitä puseron. Mutta lankaa oli vain se yksi jämäkerä.

Innokas äiti alkoi hetimiten penkoa varastoja, ja loytyihän sieltä melkein samaa vihreää väriä miltei puseroksi asti.
Lanka oli tosi vanhaa - yli 30 vuotta sitten lahjaksi saatua - ja tosi tekokuitua, mutta ei tämä postmoderni sukupolvi tekokuitua säikähdä.

Lempiväri jätettiin kaulukseen, kasvojen lähelle. Jatkoksi löytyi vähän heleämpää väriä, jota myös tuli kaulukseen. Mitat otettiin valmiista puserosta, mutta niinhän siinä kävi niin kuin kovin usein käy: eivät ne kutiansa pitäneet. Niinpä pusero tuli keväällä takaisin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Kesän aikana löysin mummun langoista saman paksuista viheriää, sinisempää sävyä vain.

Katkaisin puseron vyötärön kohdalta poikki, purin helmapalat, neuloin hihoihin uudet pitemmät resorit miehustalangasta ja sommittelin pidennetyn helmaresorin miehustalangasta, kauluksen heleänvihreästä ja mummun langantähteestä. Pusero on siis koneella neulottu. Lopputulos ei ole 100%:nen, mutta 'olosuhteisiin nähden' olen kyllä jokseenkin
tyytyväinen.

Puikoilla

Liikkeestä saatiin lainakamera, joten pystyn taas kuvaamaan. Neulominen alkaa näin syksyn tullen kiehtoa. Tällä erää on menossa kirjoneulevillapaita. Tämäkin on tullut minulle keskeneräisenä, toinen hiha puuttui kokonaan ja toinenkin oli keskeneräinen. Purin hihan ja neulon molemmat hihat yhtä aikaa, että näen, mihin lanka riittää. Mielestäni lanka on 'Fritidsgarn'ia, mutta yhtään ylimääräistä sitä ei ollut. Löysin jemmoistani jatkoksi saman sävyistä ja tapaista lankaa, ohuempaa vain. Katsotaan, miten onnistun.

Päivitystä

En ole saanut päivitetyksi blogiani, kun rakas siippani 'heitti' innoissaan kameran kirkon lattiaan ja se on nyt ollut jo pari viikkoa korjuuksessa. En ole kovin paljon mitään valmiiksi saanutkaan, vaikka koko ajan mukamas jotain teen. Kastepukuja tein kaksi, ja tilpehööriä lisäksi. Laitan kuvat Mummunmussu-sivulle, jos jossain vaiheessa niitä saan.

Syysmekot

Katariina täytti kolme vuotta ja mummu vei molemmille tytöille syysmussut. Pienelle tuli sopiva, mutta isolle liian iso. Saattaa olla käypänen vasta ensi vuonna. Tosin Katariina ei halunnut sovittaakaan - oli niin paljon kaikenlaista touhua.

Helma on siniruutuista ja sinistä flanellia, miehusta harvaa, 'säkkikangasmaista' puuvillaa.

Viikkosaldo

On Ellin myssy - ja tosi onnellinen Elli. Silmänreiätkin ovat kohdallaan, vaikka vähän epävarma olinkin loppuun asti.

Keskeneräistä

Kiirettä on ollut, mutta tulosta ei tunnu syntyvän! Rappukiveys jäi puolitiehen alkukesästä, kun itikat ilmaantuivat; kangaspuut ovat olleet koko kesän samoilla 'jalansijoilla' - lointa olisi vielä yhteen huiviin; tilkkuliivi on tikkaamatta; keskeneräisiä neuleita ties kuinka monta; ompelujutuista ei kannata edes puhua!


Ellin kissamyssy on kuitenkin saanut silmänreiät ja korvia lähestytään.



Tuunaillutkin olen, korjasin sisarelleni tädin 'vanhan' jakkupuvun: kavensin jakkua kainaloista, istutin hihat uudelleen ja jatkoin vekkihametta jakun alle jäävällä lantiokaitaleella. Kaunis tuli.

Mummunmussu-rintamalla on meneillään iso muutosprojekti; varaston kuviin täytyy liittää tekstiosa 'kylkiäiseksi', koska jotkut koneet sekoittavat kuvien ja tekstien paikat. Kaksi mekkoa olen ommellut, ja keskeneräisinä onvat lastenlasten syysliivihameet.










Ehkä tämä tästä...