Sortumus

Yritin saada vaaleanpunaiset loppumaan ja tein vielä tilkkupeiton - tosi sipruista- ja siinä tuli sortumus: tilkut meinasivat loppua ja käytin liian kulunutta kangasta. Ei auta muu kuin parsia kirjomalla.

Peitosta tuli niin isotöinen, että se täytyy antaa hyväntekeväisyyteen. Ajattelin ehdottaa meidän seurakunnan lähetyssihteerille, että järjestettäisiin vaikka arvauskilpailu: eurolla saisi arvata, montako tilkkua työssä on, ja lähimmäksi arvannut saisi peiton.

Tähteeksi jääneestä reunakaitaleesta tuli vielä essun koristeet liivimekkoon.

Eivätkä vaaleanpunaiset silti loppuneet, löysin laatikoista vielä lisää, mutta niitä minä en suostu ottamaan huomioon - poissa silmistä, poissa sydämestä. Vaaleanpunaiseen palaan kenties vasta keväällä!

PS. Spitfire on avannut ensimmäiset kukkansa. Ihailkaa!

Uusiksi

Pitihän se Ellin myssy purkaa, oli liian iso ja suttuinenkin. Pitää tehdä tarkempi suunnitelma. Eilen aloittelin jo uutta resorin verran.

Kaksi syksymussuakin valmistui. Tässä ne ovat esiteltyinä takaapäin, että rusettivyö näkyy. Enemmän kuvia löytyy Mummunmussun Mussuprosessi -sivuilta.

Neulomaan

Julian myssy sai suosiota ja minä tilauksen: Ellille samanlainen, mutta violetti, mustalla saa jatkaa, jos violetti loppuu, ja lisäksi pitää olla silmänreiät. Etsin jo violettilaatikon - aika vähissä olivat, mutta eihän myssyyn paljon lankaa mene - ja aloitin neulomisenkin. Toivottavasti ei tarvitse purkaa, alku on kokeilua, eikä jälki ole hirveän siistiä, mutta jospa se sopisi juuri sellaisena kokonaisuuteen.

Matkoilla

Viikko Irlannissa. Oli mielenkiintoinen "opintomatka", kameraa en jaksanut ottaa mukaan, joten kuvia en saanut. Minulla ei ollut edes lehtiötä, johon olisin voinut piirtää ideat ja mallit saman tien - muisti kun on niin kovin rajallinen luonnonvara. Kyllä irlantilaiset osaavat villan käsitellä, pellavatuotteetkin ovat tosi korkealaatuisia.Ja kuviot tietysti ovat ihan omaa luokkaansa. Villahuivin ostin matkamuistoksi. Nyt on päällä kova into päästä kokeilemaan kaikenlaista, saapa nähdä, mitä seuraa.








Kotiintuliaisiksi oli Julian viime kesänä Irlannista tuoma spitfire-lilja kehittänyt nuput. Ja poppyt vielä vain kukkivat. Kas tässä.

Julian myssy

Minä olen lähipiirissäni se ihminen, jolle kaikenlainen käsillä tehtävä ja keskeneräiseksi jäänyt tuppaa kulkeutumaan. Ja mielelläni toki otan vastaan - vaikka varastotilat välillä valittavat. Ja joskus jotakin valmistuu! Tämä myssyntekele ei ehtinyt olla minulla montaakaan viikkoa, ei edes varastoon kerennyt, vaan otti ja valmistui kahtena iltana telkkarin edessä. Oli niin söpö ja lämmin, että Julia halusi sen itselleen ensi talven tuimia tuiskuja ajatellen.

Valmista

Sain vaunupeiton valmiiksi! Ja vaikka peitto on niin pieni (72 x 58 cm), niin kyllä tuli hartiat ja niska kipeiksi tikkaamisesta. Paloja tuli yhteensä pohjakangas ja logo mukaanlukien 195 kpl. Koneella tikkasin, käsin ompelin vain jokaisen blokin keskelle pienen kiinnipitokukan. Nätti tuli, ehkä reuna olisi kaivannut jotain tummempaa ryhdittäjäksi - mutta ei vauva varmaan sitä osaa kaivata!

Kiireistä...

on ollut! Eilen tein vauvan vaunupeiton päällisen. Kunhan se nyt ei vain jäisi tähän vaiheeseen - minulla on paha taipumus sellaiseen, komerossa on jemmassa lukuisia tilkkupeiton päällisiä. Kiinnostus tahtoo lopahtaa, kun työssä ei enää ole paljon suunniteltavaa, enemmän vain suorittamista. Toisaalta isojen peittojen tikkaus kyllä käy hartioihin ja käsiin, niin että on minulla 'puolustuskin' olemassa.

Tässä nyt kuitenkin on tähän astinen saavutus. Lisää prosessista löytyy Mummunmussun Muuta Käsillä -sivuilta.

Tänä päivänä innostuin askartelemaan: päällystin käsityökaupan tarpeisiin pieniä lahjapakkauslaatikoita. Ja saldo on tässä.