Ranneketjut

Tein viime viikolla viimetingassa ranneketjut kiitokseksi vastaväittäjälleni ja kustokselle. Minulla oli jemmassa vain 3m 1mm:n hopealankaa, joten piti tehdä muunneltu muinaisketju - joka toisessa välissä 2, joka toisessa välissä 1 rengas. Pituutta tuli sillä tavalla reilusti, että sopii erikokoisiin ranteisiin. Häntäpäähän laitoin koristeeksi jostain kirppikseltä ostamistani korviksista irrotetut 'kivet' (arvelisin, että reunusmetalli on hopeaa ja 'kivet' lasia).


Jälkimmäisen kuvan väri on harhainen, materiaali on tosiaan hopeaa. Panen tämän kuitenkin tähän , että kivi ja lukko näkyvät.

Hei kaikki

Uusi vuosi ja vanhat kujeet - mutta onneksi aivan viimemetreillä. Nyt lasketaan öitä niinkuin lapset jouluun. Jos haluat tietää tarkemmin, käy osoitteessa

http://www.uku.fi/vaitokset/2009/ISBN978-951-27-1223-6ktoivanen.htm

Varmaan ymmärrät, miksi bloginpito on jäänyt vähiin.

Ja Kuopion seudulla asuvaisille - ja tietysti kaikille muillekin - tiedoksi, että tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin. Tervetuloa!

Toivoo Kaija

Pieniä piiperryksiä

Olen tehnyt vain tosi pieniä juttuja, kuten jalkineita pienille jaloille...























































... ja pieniä koruja...




























Korukuvat eivät valitettavasti ole oikein selviä.

Vasemmanpuoleinen on kaulanauha, jossa on nahkanauhassa huopapallero ja siitä roikkuu vielä 'etnokoristeinen' puuhelmi. Rasia on koristeltu tarraruususta jääneillä reunuksilla, ettei saaja luule korua väärän tehtaan tuotteeksi. Tämän tein pikaistuksissa sisarentyttärelle synttärilahjaksi, kun kutsu kävi kahville, eikä sopivaa lahjaa sattunut olemaan käsillä.

Oikeanpuoleinen on niin ikään synttärilahja sisarentyttärelle - sitä ei tosin vielä ole annettu (toivottavasti saaja ei huomaa tätä juttua). Koru on messinkiä, ihan tavallista papuketjua. Helmet on sisareni tuonut jostain ulkomaan kirppikseltä. Ne ovat lazuurikiveä - oikeasti sinisiä, eivät noin voiletteja - ja halusivat asettua noin vinottain. Tulos on aika herkkä, eikö vain? Juuri kahdeksantoista vuotiaan näköinen.

4. oppitunti

Sitten itse työskentelyyn: Periaate on se, että jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan pujotetaan aina uusi kerros silmukoita - ihan niin kuin neuloessa, mutta tässä pitää vain silmukat taivuttaa etukäteen valmiiksi.



Työskentelyasento on tämä: viimeisestä valmiista silmukasta pidetään kiinni, ettei se purkaannu ja seuraava silmukka on etusormen päällä. tässä vaiheessa pitää katsoa tarkkaan, että kyseessä todella on edellisen kerroksen silmukka, koska se helposti irtoaa ja 'kätkeytyy' sitä edellisen silmukan taakse.
HUOM: Seuraavan pujotettavan lenkin tulee olla irrallan sormien edessä - tuossa kuvassa se on väärin sormien välissä, eihän sitä sieltä koukulle saa!


Sitten vedetään virkkuukoukulla seuraava lenkki silmukan läpi. Koukun asento on siis koukku alaspäin, sillä tavalla työ sujuu helpoimmin.



Näin sitten vaan jatketaan. Välillä pitää tietysti tehdä uusia lenkkejä, ja se on viisainta tehdä hyvissä ajoin - suunilleen silloin, kun viisi lenkkiä on jäljellä.

Myöhemmässä vaiheessa kerron vielä punoksen jälkikäsittelystä. Onnea vain leikkiin ryhtyvälle. Ei homma ole niin monimutkaista, kun ohjeista voisi päätellä.

3. oppitunti

Laita lanka niin, että rulla pysyy paikallaan.


Taivuta korulankaan valmiiksi ainakin 25-30 lenkkiä. Jätä alkuun muutama sentti suoraa.




































Seuraavaksi aloitus.



Taivuta erillinen langanpätkä yllä olevaan muotoon. Pohjukoita pitää olla viisi.



Pujota valmiiksi taivutettu korulanka lenkkeihin kuvan osoittamallatavalla. (Jos olet vasenkätinen, tämä täytyy varmaan tehdä oikealta vasemmalle.)


Yhdistä apulangan alapohjukat niin, että syntyy 'viisiterälentinen kukka'. Tätä on vaikea hahmottaa kuvasta, mutta tehdessä kyllä hoksaa, miten tämä tapahtuu.

Nyt on päästy itse neulomisvaiheeseen, josta jatketaan ensi kerralla.

2. oppitunti

Ihan aluksi korjaus edelliseen opetukseen: virkkuukoukku nro 1.5 on liian iso, 1 on oikea koko.

Ja välineisiin lisäyksenä: tarvitaan jonkinlaiset pihdit langan katkaisua varten (tosin tässä se ei ole kovin oleellista, koska voit neuloa yhtäpäätä vaikka koko rullallisen lankaa)


Seuraavksi tarvikkeista:


Tällaista korulankaa saa kaikista alan liikkeistä. Sitä on tällaisena hopean värisenä - tummempaa kuin hopealanka - ja kullan värisenä myös. Samojen lankojen vähän paksummatkin versiot käyvät. Lopputulos on tietenkin hiukan erinäköinen.


Toinen mahdollisuus on samoin askartelutarvikkeita myyvistä liikkeistä saatava hopeoitu kuparilanka. Tämän paksuus on 3mm. Tuo hinta on viimekeväinen saksalainen, suomessa taitavat nämä langat olla kalliimpia. Ohiuta kullattuja lankoja voi myös käyttää. Täysin hopeista 3mm:n lankaa olen tilannut osoitteesta: Korupaja & Kankurinaitta Ky 03600 Karkkila, puh. 050-4002493.

Vähän neulottuja välillä

Olen tässä pikkuhiljaa neuloskellut kaikenmoista pientä, mutta en ole ehtinyt blogeilemaan. Laitetaanpa nyt sitten vähän kuvia.

Tämä villatakki ja myssy on ihan pienelle vauvalle, mutta pitsineule antaa 'kasvunvaraa' niin, että käyttöikä pitenee. Tätä oli mukava ja helppo neuloa, yhdellä värillä vain kerrallaan - paitsi napituskaiteleisiin piti olla omat lankansa, kun neuloin ne saman tien.

Tässä vielä tarkempi kuva pitsineuleen mallista.


Ja vielä mallikuvaja ohje kirjasta. (Stanfield & Griffiths: Neulojan käsikirja) Näytää villaisena aika erilaiselta kuin puuvillaneule.


Toinen vastavalmistunut pikkujuttu on vauvan tossut ja myssy. Tässä minulla oli lähtökohtana nyttönen vaaleanvihreätä efektilankaa, Etsin sille kaveriksi samaa sävyä olevan vauvalangan ja kolmantena oli valkoista Kid-mohairia. Kolme lankaa pitää olla, jos haluaa tehdä niinkuin mattoja kudotaan, eli joka kerroksella vaihdetaan lanka. Neuloin aina oikeaa, ja pakotin kaikki nyplyt työn oikealle puolelle. Kun myssystä jäi vielä vähän tähteeksi, tein tossunsuut samanlaisiksi. Tossut on neulottu kärjestä alkaen. Vihreä silkkinauha antaa vähän tatsia muuten kovin hempeälle yleisilmeelle.