Mikä blogi?

Tämähän on ihan kaaheeta! En oo kääny tässä plokissa kun viime talavena! Mihinkä se aeka on luiskahtanu?

Luulin todellakin kirjoittaneeni alkukesästä tai keväällä. Elämä on viimeisen vuoden sisällä muuttunut melko paljon. Kiire kai minulla oli ennenkin, mutta nyt ovat kiireet muuttaneet muotoaan. On ollut luentoja ja artikkelien kirjoittamista ja lehden toimittamista - olen lupautunut Suomen Sairaanhoitajain Kristillisen Seuran Viesti-lehden päätoimittajaksi - ihan on uusi maailma avautunut sitä kautta.

Olen minä käsitöitäkin tehnyt - lajisa - mutta kuvat ovat ihan sekaisin. Olen nimittäin siirtynyt Macin käyttäjäksi, ja siinäkin on uudet systeemit, jotka ovat vielä joiltakin osin hakusessa. Kyllä minun nyt pitää saada itsestäni silloin tällöin jokunen blogi ilmoille - samallahan sitten on hauska vierailla muiden sivuilla. Katsotaanpa onnistunko laittamaan tähän jonkun kuvan - onnistui! Tämä on vuosia sitten painamani ruusu-malli.
Ja nyt lähdenkin blogireissulle!

Kerran kuussa...

...pitää yrittää ainakin bloggailla. Vanhuusko se on vai mikä, kun ei oikein mikään huvita eikä mitään saa aikaan.

No, jotain pientä sentään. Tämmöinen liivari kolmivuotiaalle, kun samettihousujen lyhennetyt lahkeet semmoiseksi halusivat. Vähän kukikasta piristykseksi halkioon ja taskuun - näkyy kuvassa vain niskassa, josta se ei tietenkään päällä näy. Muita ompeluksia on Mummunmussu -sivuilla.

Pikkuneuleita olen viimeistellyt, tässä joitakin valmiita. Turkoosi slipari sopii n. 1/2-vuotiaalle.

Lasten lapaset...

...ja pari myssyä.

Ranneketjut

Tein viime viikolla viimetingassa ranneketjut kiitokseksi vastaväittäjälleni ja kustokselle. Minulla oli jemmassa vain 3m 1mm:n hopealankaa, joten piti tehdä muunneltu muinaisketju - joka toisessa välissä 2, joka toisessa välissä 1 rengas. Pituutta tuli sillä tavalla reilusti, että sopii erikokoisiin ranteisiin. Häntäpäähän laitoin koristeeksi jostain kirppikseltä ostamistani korviksista irrotetut 'kivet' (arvelisin, että reunusmetalli on hopeaa ja 'kivet' lasia).


Jälkimmäisen kuvan väri on harhainen, materiaali on tosiaan hopeaa. Panen tämän kuitenkin tähän , että kivi ja lukko näkyvät.

Hei kaikki

Uusi vuosi ja vanhat kujeet - mutta onneksi aivan viimemetreillä. Nyt lasketaan öitä niinkuin lapset jouluun. Jos haluat tietää tarkemmin, käy osoitteessa

http://www.uku.fi/vaitokset/2009/ISBN978-951-27-1223-6ktoivanen.htm

Varmaan ymmärrät, miksi bloginpito on jäänyt vähiin.

Ja Kuopion seudulla asuvaisille - ja tietysti kaikille muillekin - tiedoksi, että tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin. Tervetuloa!

Toivoo Kaija

Pieniä piiperryksiä

Olen tehnyt vain tosi pieniä juttuja, kuten jalkineita pienille jaloille...























































... ja pieniä koruja...




























Korukuvat eivät valitettavasti ole oikein selviä.

Vasemmanpuoleinen on kaulanauha, jossa on nahkanauhassa huopapallero ja siitä roikkuu vielä 'etnokoristeinen' puuhelmi. Rasia on koristeltu tarraruususta jääneillä reunuksilla, ettei saaja luule korua väärän tehtaan tuotteeksi. Tämän tein pikaistuksissa sisarentyttärelle synttärilahjaksi, kun kutsu kävi kahville, eikä sopivaa lahjaa sattunut olemaan käsillä.

Oikeanpuoleinen on niin ikään synttärilahja sisarentyttärelle - sitä ei tosin vielä ole annettu (toivottavasti saaja ei huomaa tätä juttua). Koru on messinkiä, ihan tavallista papuketjua. Helmet on sisareni tuonut jostain ulkomaan kirppikseltä. Ne ovat lazuurikiveä - oikeasti sinisiä, eivät noin voiletteja - ja halusivat asettua noin vinottain. Tulos on aika herkkä, eikö vain? Juuri kahdeksantoista vuotiaan näköinen.

4. oppitunti

Sitten itse työskentelyyn: Periaate on se, että jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan pujotetaan aina uusi kerros silmukoita - ihan niin kuin neuloessa, mutta tässä pitää vain silmukat taivuttaa etukäteen valmiiksi.



Työskentelyasento on tämä: viimeisestä valmiista silmukasta pidetään kiinni, ettei se purkaannu ja seuraava silmukka on etusormen päällä. tässä vaiheessa pitää katsoa tarkkaan, että kyseessä todella on edellisen kerroksen silmukka, koska se helposti irtoaa ja 'kätkeytyy' sitä edellisen silmukan taakse.
HUOM: Seuraavan pujotettavan lenkin tulee olla irrallan sormien edessä - tuossa kuvassa se on väärin sormien välissä, eihän sitä sieltä koukulle saa!


Sitten vedetään virkkuukoukulla seuraava lenkki silmukan läpi. Koukun asento on siis koukku alaspäin, sillä tavalla työ sujuu helpoimmin.



Näin sitten vaan jatketaan. Välillä pitää tietysti tehdä uusia lenkkejä, ja se on viisainta tehdä hyvissä ajoin - suunilleen silloin, kun viisi lenkkiä on jäljellä.

Myöhemmässä vaiheessa kerron vielä punoksen jälkikäsittelystä. Onnea vain leikkiin ryhtyvälle. Ei homma ole niin monimutkaista, kun ohjeista voisi päätellä.

3. oppitunti

Laita lanka niin, että rulla pysyy paikallaan.


Taivuta korulankaan valmiiksi ainakin 25-30 lenkkiä. Jätä alkuun muutama sentti suoraa.




































Seuraavaksi aloitus.



Taivuta erillinen langanpätkä yllä olevaan muotoon. Pohjukoita pitää olla viisi.



Pujota valmiiksi taivutettu korulanka lenkkeihin kuvan osoittamallatavalla. (Jos olet vasenkätinen, tämä täytyy varmaan tehdä oikealta vasemmalle.)


Yhdistä apulangan alapohjukat niin, että syntyy 'viisiterälentinen kukka'. Tätä on vaikea hahmottaa kuvasta, mutta tehdessä kyllä hoksaa, miten tämä tapahtuu.

Nyt on päästy itse neulomisvaiheeseen, josta jatketaan ensi kerralla.