Julian myssy

Minä olen lähipiirissäni se ihminen, jolle kaikenlainen käsillä tehtävä ja keskeneräiseksi jäänyt tuppaa kulkeutumaan. Ja mielelläni toki otan vastaan - vaikka varastotilat välillä valittavat. Ja joskus jotakin valmistuu! Tämä myssyntekele ei ehtinyt olla minulla montaakaan viikkoa, ei edes varastoon kerennyt, vaan otti ja valmistui kahtena iltana telkkarin edessä. Oli niin söpö ja lämmin, että Julia halusi sen itselleen ensi talven tuimia tuiskuja ajatellen.

Valmista

Sain vaunupeiton valmiiksi! Ja vaikka peitto on niin pieni (72 x 58 cm), niin kyllä tuli hartiat ja niska kipeiksi tikkaamisesta. Paloja tuli yhteensä pohjakangas ja logo mukaanlukien 195 kpl. Koneella tikkasin, käsin ompelin vain jokaisen blokin keskelle pienen kiinnipitokukan. Nätti tuli, ehkä reuna olisi kaivannut jotain tummempaa ryhdittäjäksi - mutta ei vauva varmaan sitä osaa kaivata!

Kiireistä...

on ollut! Eilen tein vauvan vaunupeiton päällisen. Kunhan se nyt ei vain jäisi tähän vaiheeseen - minulla on paha taipumus sellaiseen, komerossa on jemmassa lukuisia tilkkupeiton päällisiä. Kiinnostus tahtoo lopahtaa, kun työssä ei enää ole paljon suunniteltavaa, enemmän vain suorittamista. Toisaalta isojen peittojen tikkaus kyllä käy hartioihin ja käsiin, niin että on minulla 'puolustuskin' olemassa.

Tässä nyt kuitenkin on tähän astinen saavutus. Lisää prosessista löytyy Mummunmussun Muuta Käsillä -sivuilta.

Tänä päivänä innostuin askartelemaan: päällystin käsityökaupan tarpeisiin pieniä lahjapakkauslaatikoita. Ja saldo on tässä.

Stitch - rinkiin

Liittyminen taisi onnistua, ainakin ringin merkki ilmestyi blogiini.


Siitä ilosta minun pitääkin hetimiten esitellä viimeksi valmistunut käsin - tai siis osaksi käsin - ompelemani juttu. Mummunmussu tämäkin.



Kesämatkalla kahvipaikan yhteydessä olevalta kirppikseltä osui silmiini hihaton viskoosipaita. Väritys viehätti ja päässä alkoi suunnittelu surrata. Jo reissussa ollessa sain purkutyön tehdyksi, ja sitten vain ompelemaan.



Tein poimutuksen eteen ja taakse tällaisella 'vinottaislaskos' -ompelulla. Tekniikan nimeä en tiedä, olen opetellut sen pikkutyttönä katsomalla mallia jostain vanhasta vaatteesta.

Ompelin ruudut kiinni vain laskoksen harjasta; luulen, että jos lask0kset kiinnittää pohjastakin, saa poimutuksesta joustavan.

Telkkuamista

Yritän päästä osalliseksi 'Stitch'-rinkiin, mutta ei oikein onnistu. En tiedä, mihin kohtaan templatea linkki pitäisi laittaa. Täytyy vähän odottaa, ja etsiä sitten suurempaa viisautta.

Pajujen kanssa telkkuaminen onnistui pikkuisen paremmin. Viime kesänä oli rappuruukkuun kylväytynyt orvokkien sekaan unikoita, mutta minun unikoideni tapaan ne tarvitsevat runsaasti tukea. Lopputulos on aika mukava, vai mitä?

Neulontaa

Tämän huivin neuloin syksyä ja nuorten käsityökurssia ajatellen kokeilu- ja mallineuleeksi . Työn pitäisi olla riittävän helppo ja nopeatekoinen, että nuoriso voisi innostua neulonnasta. Lisäksi sen pitäisi olla nuorille sopivaa käyttötavaraa. Lähtökohtana on materiaali, ohut raanulanka, jota koululla on jemmassa. Värit ovat voimakkaita, 'keskiaikaisia' niinkuin raanulangoissa pruukaa.

Neuloin todella isoilla puikoilla (nro 8) aina oikeaa. Aloitin kolmella silmukalla kulmasta, ja kolmio syntyi, kun lisäsin joka kerroksen alussa yhden silmukan.

Ahkerampi voisi tehdä neliön kaventamalla taas yhden silmukan joka kerroksella.

Opettelua

Yritän opetella bloggailemaan. Olen huomannut käsityöntekijöiden sivuilta, että blogin pitäminen taitaa monille toimia konstina keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Toivottavasti minullakin.


Vuorossa on tilkkuilu, ts. olen tikannut sisarelleni lupaamaani tilkkuliiviä ja sohvan peittoa.


Edellisessä riittää vielä puuhaa, sitä vastoin jälkimmäisen sain jo valmiiksi - kuten kuvasta näkyy!

Puuhailua

Olen viikon telkunnut blogin rekisteröitymisen ja aktivoimisen kanssa. Saapa nähdä, onnistuiko nyt, kun keksin ottaa palomuurin pois päältä.

Olen toki muutakin tehnyt, piha ja kitkeminen on vaatinut osansa. On niin kuivaa, etteivät kukatkaan oikein jaksa loistaa.


Ensimmäiset poppyt kuitenkin aukesivat.


Mummunmussujakin sain valmiiksi.
Vuorossa oli taas vaaleanpunaista.

Historiaa

Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi, muistui mieleeni kaukaa menneisyydestä aika, jolloin ompelin Jyväskylässä OPKO:n myyjäisiin pikkutyttöjen essumekkoja. Vanhat hyvänmallisiksi havaitut kaavatkin olivat vielä tallella. Siispä kangasvarastolle. Ensimmäinen essumekko oli vaaleanpunaista kukikasta tilkkutyökankaan loppua. Ja sitten seurasikin mekko toisensa perään.

Jossain vaiheessa järki sanoi, ettei yksi pikkuinen tyttö millään kaikkia luomuksiani ehdi pitää, ja niinpä niille oli keksittävä jotain muuta käyttöä; perustin siis miniyrityksen nimeltään Mummunmussu. Nimi on lainattu - kuten kaikki huomaatte - vanhasta lastenlaulusta. Ideani on valmistaa lastenvaatteita ekologisesti uusio- ja jäännösmateriaaleista, ts. käytetyistä vaatteista, tilkuista, kankaan lopuista, langantähteistä.

Esittelyä

Olen käsillä tekeväinen ihminen ja vanha on minulle tärkeää, kaikkeen uuteen suhtaudun vähän epäluuloisesti ja arkaillen - tietokoneet ja tällaiset blogit mukaan lukien. Kenties perimmältään tästä johtuu myös rakkauteni vanhoja materiaaleja kohtaan. Uudet materiaalit eivät puhu minulle, vanhat sitä vastoin ovat paljon nähneet ja niillä on katsojalle kaikenlaista kerrottavaa. Tämä pätee kaikkiin materiaaleihin, mutta pääasiassa olen kuitenkin tekstiili-ihminen. Tämän blogin tarkoituksena on kaikesta arkuudesta huolimatta yrittää oppia jotain uutta ja samalla jakaa tekemisen riemua muiden käsillä tekeväisten kanssa.