Vihdoinkin

Sain kirjoneulevillapaidan kasatuksi. Tavallisesti neuleen kokoaminen on lempihommaani, mutta en tiedä, mikä tässä mätti. Tämä on lasten kokoa, ehkä noin 10-vuotiaalle. Hihat nielivät lankaa enemmän kuin arvasinkaan ja jouduin etsimään aina vain uutta "sopivaa". Jos olisi pitäjä ollut tiedossa, olisi kannattanut ostaa lisälankaa, mutta en nyt sitä sitten tehnyt, kun en tiennyt, kenelle paita sopisi. Haastettahan tuossa oli ihan kiitettävästi. Lopputulosta voitte arvostella kuvista!

Käsityörintamalta...

...ei mitään uutta. Keskeneräisiä neuleita on joulunpyhien mentyä kyllä kaivettu tuvan lattialle valmistumisensa järjestysnumerolappua odottamaan. Keskeneräisten määrä on mieluumminkin lisääntymään kuin vähenemään päin, olen pannut alulle jotakin mielessä pitkään pyörinyttä: parittomalle pikkusormikkaalle kaverin.












- ja "sortunut" ostamaan myyjäisistä itselleni puseron, jota täytyy vähän - yllätys, yllätys - korjata. Sovitin sitä kyllä, mutta en viitsinyt mennä peilin eteen, ja niinpä huomasin vasta kotona, että miehustan ja hihojen pituus/leveys -suhde oli minun "rungolleni" jokseenkin epäedullinen. Niin että eikun korjaamaan... Saapas nähdä, minkämoinen ikuisuusprojekti tästäkin kehkeytyy!

Saamattomuutta ilmassa

Ei intoa mihinkään! Jotain pientä valmista kuitenkin - esimerkiksi nämä virolaisista villasukista korjatut lapaset. Lanka kun oli puhdasta villaa, niin eiväthän sukat kauan kestäneet; purin terät ja neuloin varsiin lapaset, ehkä ne kestävät kauemmin. Pitsikuvio on mielestäni nätti, vaikka onkin sangen yksinkertainen: 1. ja 3. krs *2 o x 2 n* 2. krs *2 o yhteen, langankierto x 2 n* 4. krs *langankierto, 2 o yhteen x 2 n*

Isompaa aikaansaannosta on sitten se, että saatiin raikotuksi ompeluvarastoon tila käytöstä poissa oleville kangaspuille. Tuli vähän järjestystä tähän kaaokseen.

Lempihommaa...

...siis tuunailua. Yhden tosi isotöisen mekon sain valmiiksi - ja siitä tuli kyllä kaunis! Varsinaisesti olen kuitenkin tuunaillut tonttuhattuja. Ostin juuri alennuksesta lisää kulkusia, että voin jatkaa projektia. Tämähän ei mitenkään ole taloudellista, työmäärä ei ole missään järkevässä suhteessa siihen, minkä hinnan näistä tonttuhatuista voi pyytää. Mutta ah niin hauskaa tämä on!

Punaista, punaista...

...ja vähän vihreääkin.
Vilkaiskaahan Mummunmussun prosessi-sivua.
Laitan tähän pikkujouluiloksi vähän tonttuja!

Tosi pitkästä aikaa

Melkeinpä on bloggailun taito unohtunut! No, verestetään! On ollut kiireistä ja hartiavaivaista. Vähän olen ahkeroinut kirjallisten töiden parissa ja joulumussuja ommellut - niin että kohta en näekään muuta kuin punaista. Ensi pyhänä on Iisalmessa ja Kauppahallissa joulun avajaiset ja sinne olen yrittänyt saada valmista. Tässä on lähtötilanne. Laitan tuloksia Mummunmussu-sivuille, kunhan ehdin.

Työvoitto

Tilkkuliivi tuli valmiiksi! Saan minä jotakin aikaan! Hankaluutena työssä oli huono suunnittelu. Lähdin soitellen sotaan - luultavasti suunilleen kaksi vuotta sitten - Jaanan omista poistoon menevistä vaatteista, ja siis hänen omista väreistään. Mutta tietenkään ne eivät riittäneet, joten etsin omista jemmoista lisää - osin uusia, osin vanhoja.
Kankaiden laatu ja materiaalit olivat hyvinkin sekalaisia, ja se haittasi jonkin verran tikkaamista.

Värejäkin piti kesken työn tuunailla kangastusseilla ja painamalla lehtikuvioita, kun liian paljon oli Jaanan mielestä 'vääränvärisiä'.
Suurempi ongelma oli kuitenkin se, että aloitin työn ihan summanmutikassa, ilman kaavoja tai edes mittoja. Ja minäkö en ole hyväuskoinen optimisti! Mutta nyt se on tehty, ihanaa!