Ei intoa mihinkään! Jotain pientä valmista kuitenkin - esimerkiksi nämä virolaisista villasukista korjatut lapaset. Lanka kun oli puhdasta villaa, niin eiväthän sukat kauan kestäneet; purin terät ja neuloin varsiin lapaset, ehkä ne kestävät kauemmin. Pitsikuvio on mielestäni nätti, vaikka onkin sangen yksinkertainen: 1. ja 3. krs *2 o x 2 n* 2. krs *2 o yhteen, langankierto x 2 n* 4. krs *langankierto, 2 o yhteen x 2 n*
Tilkkuliivi tuli valmiiksi! Saan minä jotakin aikaan! Hankaluutena työssä oli huono suunnittelu. Lähdin soitellen sotaan - luultavasti suunilleen kaksi vuotta sitten - Jaanan omista poistoon menevistä vaatteista, ja siis hänen omista väreistään. Mutta tietenkään ne eivät riittäneet, joten etsin omista jemmoista lisää - osin uusia, osin vanhoja.
kesken työn tuunailla kangastusseilla ja painamalla lehtikuvioita, kun liian paljon oli Jaanan mielestä 'vääränvärisiä'.
Ja tässä on kuvia samasta loimesta aikaisemmin kudotuista huiveista. Loimi on villaa, kuteet sekalaisia; enimmäkseen kyllä villaa, mohairiakin on ja angoraa, mutta saattaa seassa olla tekokuitujakin. Näitä voin myydä - tai ehkä ne päätyvät joulupukin konttiin.
Tämä Julian villapusero valmistui juuri. Se tehtiin kyllä kertaalleen jo viime kevättalvella, mutta osoittautui liian lyhyeksi ja lyhythihaiseksi. Julia näki yhden jämälankakerän, jonka väristä hän tykkäsi, ja olisi halunnut siitä puseron. Mutta lankaa oli vain se yksi jämäkerä.
Lempiväri jätettiin kaulukseen, kasvojen lähelle. Jatkoksi löytyi vähän heleämpää väriä, jota myös tuli kaulukseen. Mitat otettiin valmiista puserosta, mutta niinhän siinä kävi niin kuin kovin usein käy: eivät ne kutiansa pitäneet. Niinpä pusero tuli keväällä takaisin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Kesän aikana löysin mummun langoista saman paksuista viheriää, sinisempää sävyä vain.
nvihreästä ja mummun langantähteestä. Pusero on siis koneella neulottu. Lopputulos ei ole 100%:nen, mutta 'olosuhteisiin nähden' olen kyllä jokseenkin
Katariina täytti kolme vuotta ja mummu vei molemmille tytöille syysmussut. Pienelle tuli sopiva, mutta isolle liian iso. Saattaa olla käypänen vasta ensi vuonna. Tosin Katariina ei halunnut sovittaakaan - oli niin paljon kaikenlaista touhua.
Peitosta tuli niin isotöinen, että se täytyy antaa hyväntekeväisyyteen. Ajattelin ehdottaa meidän seurakunnan lähetyssihteerille, että järjestettäisiin vaikka arvauskilpailu: eurolla saisi arvata, montako tilkkua työssä on, ja lähimmäksi arvannut saisi peiton.
Tähteeksi jääneestä reunakaitaleesta tuli vielä essun koristeet liivimekkoon.
Eivätkä vaaleanpunaiset silti loppuneet, löysin laatikoista vielä lisää, mutta niitä minä en suostu ottamaan huomioon - poissa silmistä, poissa sydämestä. Vaaleanpunaiseen palaan kenties vasta keväällä!
PS. Spitfire on avannut ensimmäiset kukkansa. Ihailkaa!
Pitihän se Ellin myssy purkaa, oli liian iso ja suttuinenkin. Pitää tehdä tarkempi suunnitelma. Eilen aloittelin jo uutta resorin verran.
.
Tässä nyt kuitenkin on tähän astinen saavutus. Lisää prosessista löytyy Mummunmussun Muuta Käsillä -sivuilta.
Tänä päivänä innostuin askartelemaan: päällystin käsityökaupan tarpeisiin pieniä lahjapakkauslaatikoita. Ja saldo on tässä.
Tämän huivin neuloin syksyä ja nuorten käsityökurssia ajatellen kokeilu- ja mallineuleeksi . Työn pitäisi olla riittävän helppo ja nopeatekoinen, että nuoriso voisi innostua neulonnasta. Lisäksi sen pitäisi olla nuorille sopivaa käyttötavaraa. Lähtökohtana on materiaali, ohut raanulanka, jota koululla on jemmassa. Värit ovat voimakkaita, 'keskiaikaisia' niinkuin raanulangoissa pruukaa.
Neuloin todella isoilla puikoilla (nro 8) aina oikeaa. Aloitin kolmella silmukalla kulmasta, ja kolmio syntyi, kun lisäsin joka kerroksen alussa yhden silmukan.
Ahkerampi voisi tehdä neliön kaventamalla taas yhden silmukan joka kerroksella.
Olen toki muutakin tehnyt, piha ja kitkeminen on vaatinut osansa. On niin kuivaa, etteivät kukatkaan oikein jaksa loistaa.
