Tämä Julian villapusero valmistui juuri. Se tehtiin kyllä kertaalleen jo viime kevättalvella, mutta osoittautui liian lyhyeksi ja lyhythihaiseksi. Julia näki yhden jämälankakerän, jonka väristä hän tykkäsi, ja olisi halunnut siitä puseron. Mutta lankaa oli vain se yksi jämäkerä.Innokas äiti alkoi hetimiten penkoa varastoja, ja loytyihän sieltä melkein samaa vihreää väriä miltei puseroksi asti.
Lanka oli tosi vanhaa - yli 30 vuotta sitten lahjaksi saatua - ja tosi tekokuitua, mutta ei tämä postmoderni sukupolvi tekokuitua säikähdä.
Lempiväri jätettiin kaulukseen, kasvojen lähelle. Jatkoksi löytyi vähän heleämpää väriä, jota myös tuli kaulukseen. Mitat otettiin valmiista puserosta, mutta niinhän siinä kävi niin kuin kovin usein käy: eivät ne kutiansa pitäneet. Niinpä pusero tuli keväällä takaisin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Kesän aikana löysin mummun langoista saman paksuista viheriää, sinisempää sävyä vain.Katkaisin puseron vyötärön kohdalta poikki, purin helmapalat, neuloin hihoihin uudet pitemmät resorit miehustalangasta ja sommittelin pidennetyn helmaresorin miehustalangasta, kauluksen heleä
nvihreästä ja mummun langantähteestä. Pusero on siis koneella neulottu. Lopputulos ei ole 100%:nen, mutta 'olosuhteisiin nähden' olen kyllä jokseenkintyytyväinen.
1 kommentti:
Tosi kauniita töitä on sinulla. :) Ihailen noita tilkkupeittoja, kun ei itsellä kärsivällisyys riitä ompelemiseen...
Hirveän suloisia myös nuo pikkutyttöjen essumekot. Melkein tekisi mieli ostaa yksi meidän taaperolle, vaikka yleensä vaatteet shoppaillaan poikien osastolta. (Kun ne tyttöjen tuppaavat olemaan niin kovin vaaleanpunaisia...)
Lähetä kommentti